tiistai 17. tammikuuta 2017

SUUNNITELMIA

Ensimmäistä kertaa Italiassa olen päättänyt pitää pidemmän loman ihan vain täällä kulkemiseen. Olen tehnyt Italiassa viikonloppureissuja ja pidennettyjä viikonloppuja, mutta kaikki pidemmät lomani olen ollut Suomessa tai jossain muualla. Nyt on siis aika alkaa suunnittelemaan ensi kesää ja mitä pystyisin tekemään parin lomaviikkoni aikana. Muutamia haaveita minulla jo on.. Sisilia, surffaus, retro camper van ja sillä liikkuminen pitkin ja poikin.

Sen verran voin paljastaa, että autovuokran hintoja olen jo kysellyt, ja jopa katsellut kuinka halvalla tälläisen retropakun voisi ostaa. Ehkä kuitenkin kallistun autovuokraan jos kaikki palaset lomani suhteen vain loksahtavat paikoilleen. Olen myös lähetellyt parit sähköpostit surffikurseista eripuolille Italiaa. Saisin yhden pitkäaikaisista unelmistani toteutettua, jos pääsisin surffaamaan! Nyt vaan pyrin järjestämään kiireisen kevääni viisaasti, jotta lomani olisi mahdollinen. Peukut pystyyn siis! Olisiko tässä tiedossa unelmien kesä?



Aina on aikaa unelmille!

-Marika

perjantai 13. tammikuuta 2017

LUOLANI MUN

Muutin muutama viikko takaperin hieman pienempään asuntoon täällä Italiassa. Talvi isossa talossa, jonka lämmitysjärjestelmä ei ole aivan Suomen tasoa on aika työlästä. Työläys ei ollut viime talvena ongelma kyseisessä talossa. Nautin siitä, että joka päivä pari kertaa lämmitin asunnon. Toisaalta asunto ei koskaan lämminnut aivan näin lämpöiseksi, mitä nykyinen kotiluolani on. Nykyinen hieman pienempi asuntoni on ajoittain jopa lämpimämpi kuin mihin olin Suomessa asuessani tottunut! Jos nyt jokin ongelma pitää aiemmasta asunnostani mainita niin ehkä huono vedenpaine suihkussa ja se, että suihkusta ulos tullessa tuntui hyppäävänsä suoraan kylmiöön. Mutta kaikkeen tälläiseenkin tottuu yhden pitkän talven aikana. Toisaalta viime talvi täällä Italiassa oli elämäni kylmin ( jep, uskokaa tai älkää vaikka Suomen ja Italian talvet ovat kuitenkin lämpötilojen puolesta täysin eriluokkaa ) kun missään vaiheessa ei oikein saanut kehoa niin lämpimäksi sisätiloissa kuin mihin oli Suomesssa tottunut. Tämä talvi on nyt siis toistaiseksi ollut hyvinkin erilainen kuin viime talvi, sillä lämpöä piisaa sisätiloissa (Ulkolämpötila onkin sitten asia erikseen. Sää täällä tällä hetkellä on kylmempi kuin vuosiin, hyrrrr) !

Olen helposti pelkäävää sorttia, joten isossa asunnossa yksin asuminen oli välillä myös hieman pelottavaa touhua, kun kaikenlaisia kummituksia ja mörköjä ( eli siis muurahaisia ja pieniä önkimönkiäisiä ) lymyili nurkissa ja sänkyjen alla. Nimesin vanhassa asunnossani myös yhden huoneen mörköluolaksi, koska öisin oven alta tuli niin kova ilmavirta että sängyn vieressä, oven edessä, oleva matto leijua lepatteli tuulessa harvase yö. Saatoin siis joskus nukkua paistinpannu tyynyn vieressä mörköjä peläten. Tästä viime talven säikkyydestä olen päässyt huimasti eteenpäin ja nykyään kuljen täällä jopa ulkosalla ilman taskulamppua! Niin siis eihän täällä landella katuvaloista ole tietoa. Kännykkää pidän silti vielä pimeään aikaan liikkuessa mukanani. Ei sillä että puhelinkenttää yleensä olisi saatavilla kun sitä tarvitsee, vaan kuitenkin sen taskulampun takia! Viime viikolla vein roskia illalla pimeässä ja kuulin vierestä tuhinaa. Otin puhelimen valon käyttöön ja vieressäni pällisteli 3 piikkisikaa. Isot piikithän niillä kavereilla oli, mutta kyllä taisivat nuo otukset enemmän säikähtää minua taskulamppuni kanssa, kun jähmettyvät aloilleen tuollalailla hölmöinä tuhisemaan.

Pakko on kyllä myöntää, että rakastan näitä molempia koteja, joissa olen asunut. Ensimmäinen asuntoni oli ihana, iso ja valoisa, omalla terassilla! Ikkunat, jotka toimivat kaikki myös ovina, olivat niin isot, että koko asunto kylpi päiväsaikaan valossa. Oikea paratiisi. Uusi kotini ( jonka olen ristinyt luolaksi ) on taas aivan päinvastainen. Pienet ikkunat sekä pienemmät huoneet, ja huoneiden välillä menee pieni käytävä sekä portaat. Makuhuoneen ikkuna on ulkokasvien peitossa, joten on mahdotonta tietää sisältäkäsin paistaako ulkona aurinko vai ei. Uudessa makuhuoneessani on siis toisinsanottuna aivan täydelliset olosuhteet nukkumiseen! Ei valoa missään jos ei halua laittaa valoja päälle, ah! Tästä uudesta luolastani on tullut minulle todella nopeasti koti. Nautin pienemmästä tilasta ( joka on siltikin yksin asuvalle liian iso! ), lämmöstä sekä luolamaisesta kodikkaasta asunnostani.

Molemmat asunnot ovat kuitenkin tyyliltään hyvin italialaiset ja myöskin valmiiksi kalustetut. Toisin sanottuna hyvinkin erilaiset kuin mitä omat asuntoni Suomessa ovat olleet ( klikkaa niin näet vanhaa kotiania Suomesta ). Ei siis kiiltäviä vaaleita pintoja skandinaaviseen tyyliin. Ja ai että kuinka tykkään siitä, että tavarat ovat hieman eriparia ja silti ne kaikki sopivat tänne kuin nenä päähän. Eli siis tykkäänkö asua täällä, no todellakin tykkään!


Tässä olisi muutamat kuvat vanhasta kodista, joita kaivelin arkistojen kätköistä:














Ja tässä kuvia uudesta luolastani:









Mukavaa viikonloppua kaikille! Itse suunnittelen karkaamista meren rannalle raittiiseen ulkoilmaan, katsotaan pääsenkö lähtemään!

-Marika

torstai 5. tammikuuta 2017

UUSI VUOSI

Hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti. Joulut on nyt juhlittu (lue että syöty, hurja hiilaripöhö vieläkin päällä suomalaisesta hitaasti sulavasta ja helkkarin hyvästä jouluruuasta! Ah seuraavaa joulua jo odottaen! ) ja vuosilukukin vaihdettu uuteen. Olen tottunut viettämään uuden vuoden aaton aina Suomessa, enemmän tai vähemmän lumisessa ympäristössä ystävien kanssa, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja päräytinkin paukuttelemaan raketit Italiaan. En kuitenkaan lymynnyt kotinurkissa vaan otin suunnaksi Abetonen ja vuoret.

Olen ollut Abetonessa muutamaan otteeseen patikoimassa ja ostamassa tuoreita maitotuotteita suoraan tuottajilta yms. Pidän tästä alueesta. Lyhyt ajomatka Firenzestä, pieniä suloisia taloja vuoristokylässä sekä mahdollisuus lasketella. Vuosi vaihtui siis vuoristossa, ei huono ympäristö näin suomalaisen näkökulmasta! Vähän laskettelua ( oma lumilauta vaihtui ekaa kertaa laskettelusuksiin ja täytyy myöntää, että hauskaa puuhaa tuo mäenlasku on myös suksilla! ) ja pulkkamäkeä liukurilla. Perinteistä uuden vuoden safkaa italialaiseen tyyliin, hieman kuohuvaa ja patikointia. En voi valittaa, kivaa oli!

Blogin puolella on vilahtanut useampia kuvia Italian Alpeilta, joten en viitsi tykittää tätä postausta täyteen sellaisia vuorikuvia ( ja ei Abetone kuitenkaan vedä vertoja Alpeille, mutta sijainti on sika hyvä minulle, ei tartte puuduttaa takamusta tuntitolkulla autossa. ) Mainitsemisen arvoinen plussa Abetonen läheisyydessä on huikea silta ( Ponte Sospeso di San Marcello Pistoiese ), en tiedä uskaltaisinko tälläistä riippusiltaa, jolla kävimme vaeltamassa, edes ylittää kovalla tuulella! Sillalla on nimittäin mittaa 220 metriä ja alapuolella virtaa joki. Muutaman päivän laskettelureissuksi Abetone on ihan huippu paikka. Jos liikutte Toscanassa niin uskallan suositella, jopa päiväkohteeksikin.












En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Kai tämä tarkoittaa, että olen tyytyväinen itseeni ja elämääni tälläisenä kuin se nyt on. Nautitaan siis tästä vuodesta niinkuin edellisestäkin, enkä valita vaikka tästä vuodesta voisi tulla vielä parempi kuin aiemmista! Ainahan sitä voi kuitenkin jollakin tasolla elämänlaatuaan parantaa, vai mitä? Hymyillään siis jatkossakin niin että poskiin sattuu, saattaa nimittäin hymy tarttua vastaantulijaankin!

-Marika