JÄÄTELÖTAIVAS!

GELATO, GELATO, GELATO! Voisin elää täällä pelkällä jäätelöllä. Kesällä en ole edes jarrutellut jäätelön syönnin kanssa, olen popsinut jäätelöä niin paljon kuin sielu sietää, sillä koskaan ei tiedä milloin suuntanani on jokin toinen maa. Siispä täysin hyvällä omallatunnolla jäätelöä ääntä kohti, kun on mahdollisuus nauttia siitä ihka aidosta gelatosta!

Vuosi sitten Italiaan tullessani en kiinnittänyt huomiota mistä jäätelöni ostin tai paljonko siitä maksoin, söin ja söin vain ja aina se maistui hyvältä. Noh kaiketi vuosi Italiassa on tehnyt jotain myös makuaistilleni sillä huomaan nykyään jo selkeästi milloin syön oikein hyvää gelatoa ja milloin jotakin tiivistekamaa. Firenzen keskustasta kelpuutan enää yhden ( okei jäätelön himoissani joskus erään toisenkin paikan, mutta sieltä en suostu syömään sorbetteja ) jäätelökaupan, nirsoksi on vissiin tämä neito alkanut käymään.

Aivan ehdoton suosikkini on kuitenkin Gelateria di Castellina! Tämä jäätelökauppa on Castellina in Chiantissa ( eli oman kotikyläni viereisessä kylässä ). Jos siis olet liikkeellä Chiantin alueella suosittelen ehdottomasti kokeilemään tätä jäätelökauppaa, kesällä aukioloajatkin ovat huikeat, jäätelöä saa täältä puoleen yöhön asti! Gelateria di Castellina on kivaa katsottavaa hyvien jäätelöiden lisäksi. Kaunis uusi rakennus, jossa on lasiset sisäseinät mahdollistavat katselun sinne missä kaikki tärkeä tapahtuu! Eli keittiöön, jossa jäätelö ja ihanat jäätelökakut loihditaan! En vain pääse yli siitä kuinka ihania jäätelöt ovat kun ne tehdään paikan päällä ja maut ovat oikeita eikä keinotekoisia.  Plussaa noin 20 eri jäätelömaun päälle on päivittäin vaihtuva päivänmaku, joka on monesti jotain hyvinkin extremeä! Hinnat ovat myös enemmän kuin kohtuulliset, kolmen maun jäätelö maksaa 2,5 euroa. Firenzessä saatat maksaa samankokoisesta huonommasta gelatosta jopa 8 euroa.

Olen kuullut huhuja, että San Gimignanossa olisi myös taivaallinen jäätelökauppa, ehkä jos aikani riittää vielä kelien ollessa lämpimiä voisin tehdä retken sinnekin! Katsotaan, katsotaan.

Saa nähdä kuinka tämä jäätelöaddikti pärjää talven kun Castellinan jäätelökauppa on kiinni! Joudunko ostamaan isomman pakastimen ja täydentämään talvivarastot? Oi voi minulla niin tulee ikävä teitä ihania makuja; variegato nutella, chilisuklaa, voikeksi,  kahvi, kirsikka, la dolce vita, melooni, kookos ja mitä näitä nyt onkaan! ;)

-Marika

HILJAINEN MARIKA

Olen oppinut nauttimaan yksinolosta. Nautin kun voin hypätä bussiin Panzanosta ( pikkuisesta kylästä, jossa asun Firenzen maaseudulla ) ja kuunnella musiikkia koko bussimatkan Firenzeen. Nautin kun voin haahuilla yksin Firenzen katuja, eksyä minulle uusiin kahviloihin ja tarkkailla ihmisiä. Olla vain ja huomata päätyneeni jonnekin. Huomaan hymyileväni paljon ollessani yksin, ennen tilanne oli päinvastoin. Tuskastuin ja ahdistuin jos olin pitkään yksin. Nyt huomaan jopa kaipaavani omaa- aikaa ilman muita ihmisiä, jos olen pitkään muiden seurassa. Mutta pakko myöntää, että pidän tästä uudesta piirteestä itsessäni. Voisin sanoa sen olevan myös eräänlaista rohkeutta, rohkeutta kurkistaa oman pään sisään ja toisaalta rohkeutta ottaa auto alle ja matkata yksin jonnekin uuteen paikkaan, ihan vain pelkän kahvikupin takia. Onko tässä mitään menetettävää jos haluat nähdä ja kokea asioita välillä ihan vain yksin? Ehkä bensarahat tai bussilipun hinta,  mutta olet aina kokemusta rikkaampi ja koskaan et tiedä kehen yksin matkustaessa törmäät! Porukassa reissatessa kun et kiinnitä ympärillä oleviin uusiin ja tuntematomiin ihmisiin niin paljon huomiota.

Okei tiedän, että siellä ruudun toisella puolen muutama kaveri lukee tekstiä huolissaan ja miettii olenko seonnut. Marika, joka osaa ottaa tilaneen haltuun ja viihdyttää isoakin porukkaa ilman minkäänlaista ongelmaa. Kyllä tämäkin piirre löytyy täältä vielä tilanteen vaatiessa! Don't worry guys, olen vain parempi versio itsestäni! ;)

// Toppi Weekday / Hame Zara //

Aika juoksee täällä hurjaa vauhtia. Taas on sadonkorjuu ja toivon, että aika voisi pysähtyä nyt hetkeksi. Kesä jatku vielä tovi pidempään!

 -Marika

MITÄ ITALIA ON TEHNYT MINULLE?

Tyylini on muuttunut viimeisen vuoden aikana melkoisesti. Suurin syy on varmasti Italiassa asuminen. Näen paljon upeasti pukeutuvia ihmisiä täällä. Miehet ja naiset ovat tyylikkäitä ja naiset kantavat vartalonsa upeasti. Huomaan omassa pukeutimisessani isoimman muutoksen olevan tyylini kulkeutuminen naisellisempaan suuntaan. Tämä ei ole lainkaan huono asia, kasvaahan hiuksenikin kovaa vauhtia pitkää tukkaa kohti! Mitä minulle tapahtuu täällä? ;D Lyhyt tukka ja unisexpukeutuminen, bye bye! Suomessa asuessani en viimeiseen kahteen vuoteen omistanut hyviä bikineitä tai mitään rantavaatteita. Nautin omasta kalpeasta ihostani ja en koskaan maannut rannalla. No täällä Toscanan auringon alla olen oppinut pitämään omasta ruskettuneesta ihostani ( ehkä liikaakin, hih! ). Rantakuteet kaapissani ovat lisääntyneet roimasti ja huomaan nauttivani myös siitä beach lifesta! No en edelleenkään saa päivää kulumaan vain rannalla makaamalla, mutta sentään menen sinne ja nautin lämmöstä ja ihanista rantavaatteista. Suomi ja Italia ovat kyllä kuin yö ja päivä pukeutumisasioissa. En sano, että toinen olisi mitenkään minun mielestäni huonompi, mutta selkeästi oma tyylini menee nykyään " maassa maan tavalla" - tyyliin!

Kuvissa on Rat and Boan verkkokaupasta hankittu uusi lempparirantapaitani. Uskon, että tulette näkemään blogin puolella myöhemmin lisää tämän merkin vaatteita.

-Marika

VUORET SAAVAT AINA HILJAISEKSI

Yritän käyttää vapaapäiväni täällä Italiassa hyvin hyödyksi ja pyrin liikkumaan paljon ( kyllä, myöskin treenaaminen kuuluu vapaapäiviini, mutta tarkoitan liikkumisella myös uusien paikkojen tutkimista. ). Viimeisin valloitukseni oli lyhyt vaellusretki, lähelle Abetonea. Tällä kertaa kohteena oli Lago Scaffaiolo, kaunis pieni järvi ( tai oikeastaan lampi ) kukkuloiden välissä.

Vaelluksemme oli vain kahden päivän mittainen, mutta sitäkin intensiivisempi. Pienten alkumutkien ( kuten teltan hankkimisen ja pommiin nukkumisen jälkeen ) Pääsimme kuitenkin huristelemaan pienellä Fiatilla kahden tunnin matkan vuorille. Reput selkään ja matkaan. Luotin Italialaiseen ystävääni kuin kallioon, kun minulle kerrottiin, että teltan voi pystyttää minne vain jos sen tekee auringonlaskunaikaan ja ottaa pois auringon noustessa! No en tiedä oliko meidän telttailupaikka oikea vai ei mutta hauskaa oli.  Jos pulmia olisi tullut olisin vaan pyöritellyt sinisiä silmiäni ja sanonut " en puhu italiaa "! Tämä lause olisi varmaan mennyt ihan täydestä. Lähellä yöpymispaikkaamme oli pieni "lounaspaikka", jossa sattui olemaan illalla jonkin sortin juhlat. Musiikki kantautui auringonlaskussa meidänkin leiriimme asti ja sai hymyn huulilleni useaan otteeseen. Aivan upea kokemus auringolasku, hyvän musiikin soidessa, näissä maisemissa. HUH HUH! Toki A ja O on myös hyvä seura, joudun myöntämään, että tämän kerran seura sai minut nauramaan monet kerrat!

Olen vaeltanut täällä suunnalla Italiassa ennenkin ja voin kyllä lämpimästi suositella Abetonen lähiseutua kaikenlaisille vaeltajille. Täältä löytyy sekä helppoja, että hankalampia reittejä.

Minusta tuntuu, että kuvat kertovat enemmän kuin minun sanani, joten nauttikaa näistä kuvien maisemista! Jos ja kun vielä päädyn vaeltamaan täällä Italiassa, aion kyllä tarkistaa mitenkä nämä telttailu- ja leirintähommat oikeasti menevät ;)

-Marika