OLEN HEIKKONA

Suurin heikkouteni täällä on täydellinen hulluus hedelmäkaupassa! En voi olla hyödyntämättä mahdollisuutta ostaa torilta tuoreita hedelmiä jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Puhumattakaan Panzanon omasta hedelmä- ja vihanneskaupasta! Sekoan täysin kun näen sen kaiken tarjonnan, jota täällä on hedelmistä saatavilla. Syön niin paljon hedelmiä, että en uskalla edes laskea paljonko kulutan niihin rahaa kuukaudessa. Ei sillä kyllä toisaalta ole väliä, sillä tätä mahdollisuutta minulla ei ole Suomessa. Nyt nautin näistä tuoreista ja mehukkaista hedelmistä kun siihen on mahdollisuus. Smoothie bowleista tulee niin paljon maukkaampia täällä kuin mitä Suomessa olen saanut aikaiseksi. Joko olen kehittynyt niiden tekemisessä, tai sitten syy on vain hedelmissä, joissa on täällä paljon enemmän makua!

Sain hyvän treenin kun kuljetin 17 euron arvoista vesimelonia mukanani Grevestä kotiin. Myyjä vilkuili minua hetken aikaa ja kysyi sitten, olenko tosissani ostamassa kokonaista melonia ( voitte vain kuvitella kuinka iso tämä meloni oli! ). Vastasin kauniisti hymyillen, että olen kova tyttö syömään hedelmiä. Myyjä halusi vielä varmistaa, että jaksanko varmasti kantaa melonin kotiin asti. Heitin melonin kassissa olalleni ja sanoin pärjääväni. Muita kaupassa olijoita hymyilytti tämä keskustelu. No onhan se minusta aika mukavaa jos saan muille hymyn huulille. Toki tämä melonista aiheutunut hymy on mukavampi kuin edellinen kerta, jolloin sain hedelmäkaupassa olijat hymyyn. Pieni ääntämisvirhe italian kielessä sai minut pyytämään persikoiden sijasta kalaa. Ei siinä, kyllä tykkään kalastakin, mutta ei sitä kyllä hedelmäkaupasta voi ostaa! Onneksi kauppiaat ovat jo tuttuja ja auttavat mielellään, jopa näissä ääntämisasioissa ;)

Nyt kun tuli näin iso meloni ostettua ja mukaan tarttui myös "vähän" muitakin hedelmiä, päätin hieman herkutella ja syödä mahani aivan liian täyteen kreikkalaisesta jugurtista, kirsikoista, mansikoista, kiivistä ja vesimelonista. Oi tätä herkkua ja ilon määrä! "Pienestä" on ihminen onnellinen, vaikka tämän annoksen syötyäni en kyennyt hetkeen muuta kuin röyhtäilemään ja hihittelemään ahneudelleni.

Retuutan aina mukanani kangaspussia, jos vaikka tulee mahdollisuus ostaa hedelmiä ( torilta saatavat paperipussit kun eivät ole hurjan käytännöllisiä pyörällä kulkiessa ). Olen jopa kiireessä sullonut kangaspussin urheiluliiveihini kun hyppäsin pyörälenkille, koska tiesin pyöräileväni torin ohi. Kuinka noloa tämä jo on? :D No hedelmät on selkeästi mun juttu nyt. Voisi asiat olla huonomminkin!

-Marika

POLTA SE!

Olen viime aikoina pitänyt hattua päässä liian paljon. Hyvältähän se näyttää, mutta onko tästä tulossa uusi tavaramerkkini? Jos on niin joudun lähtemään hattuostoksille, ettei päässäni killuttele aina sama musta hattu. Näppärähän tämä iso asuste on, mutta onko tämä jo liian kätevää jos en tarvitse enää sateenvarjoa ulkona liikkuessani? No more bad hair days! Mutta jos tämä hattu on jokaisessa instagram kuvassani, joka ei liity urheiluun, on minun kohta jo poltettava tämä päähine! Ehkä syynä tähän ylenpalttiseen hatun käyttöön on kuitenkin laiskuus, joka on iskenyt hiuksia kasvattaessa. Lyhyen tukan kanssa rakastin föönin käyttöä, mutta nyt kun minun kohdallani puhutaan jo lähes pitkistä hiuksista, alan suunnitella föönin heittämistä roskikseen ja ostan kasan hattuja. Kuinka helkkarin kauan aikaa voi viedäkään yhden polkkatukan kuivaaminen? Mielestäni aivan liian kauan. Pitkä tukka, täältä tullaan (tai sitten ei).

// Hattu Lindex / Mekko Monki / Aurinkolasit kirppislöytö / Kengät Bianco //

Kunpa saisin hymyn tarttumaan teille kaikille ihanille siellä ruudun toisella puolen! Olen yhtä hymyä tällä hetkellä kokoajan ja olen onnellisempi kuin aikoihin. Laulan ääneen jopa pyöräillessä ( tämä saattaa täällä Toscanassa herättää pientä huumoria muissa tielläliikkujissa kun painan vauhdilla alamäkiä alas ja laulan suomeksi! ) ja tämän seurauksena saan syljeskellä itikoita suustani kovassa vauhdissa. En muista millon minulla olisi ollut näin hyvä olla itseni kanssa. Jos asiat sanoo ääneen, viedäänkö ne pois minulta? Ei viedä, kyse on omasta suhtautumisesta ja siitä miten haluat elämäsi viettää. "Mulla on hyvä näin!"

-Marika

P.s. Kiitos Riikka kuvausjeesistä! <3

PARTNER IN CRIME

Sain nauttia viime viikon loistavasta seurasta. Sain vieraakseni treenikaverini Riikan Suomesta! Vanhojen aikojen muistoksi repäistiin muutama paritreeni ulkosalla. Jos seuraat minua instagramissa ( marikakatariina ) oletkin voinut törmätä jo toiseen paritreeniimme videon muodossa.

Neliosainen paritreeni:

 

A. 120 kahvakuulaheilautusta @20kg & toinen parista maastavetopidossa @80kg

B. 100 thrusteria @30kg ( suoritimme 10 toiston sarjoina, toisen tehdessä toinen huilasi)

C. 100 boxhyppyä ( molemmat suorittavat putkeen 50 hyppyä  10 x15 kg fitness bag niskassa, 20x9kg fitness bag niskassa, 20x ilman lisäpainoa. ) & toinen parista käsilläseisontapidossa

 ja hei peppu niin alas kuin mahdollista sekä ylös- että alashypättäessä. Tarkoitus on saada jalkoihin sellainen hapotus, että jalat eivät kanna vikan toiston jälkeen. 

 

D. 30 x barbell complex @30 kg (suoritetaan vuorotellen parin kanssa: rinnalleveto riipusta, etukyykky, raakatyöntö, takakyykky, vauhtipunnerrus niskan takaa & valakyykky )

Pahoittelut, että tästä osiosta ei ole kuvamateriaalia!

 Tälläinen hyvänmielen setti vedettiin Riikan kanssa ulkosalla ennen iltahämärää. Tai no hyvä mieli oli treenin jälkeen, mutta itku meinasi tulla tuon hiekkasäkin kanssa hyppiessä. Nuo näyttävät mukavilta kavereilta, mutta pakko myöntää että ovat suoraan saatanan itsensä keksimiä! Monesti omiinkin treeneihin kuuluu erilaisia barbell complexeja, mutta usein niitä tulee tehtyä treenin alussa tai puhtaasti osana alkulämmittelyä. Oli mukavaa vaihtelua tehdä treenin loppuun tälläistä tekniikka juttua välillä. Liiankin usein omat treenini menevät loppupuolella siihen, että painetaan verenmaku suussa. Nyt sai painaa verenmaku suussa mutta loppuun jäi hyvä mieli ja kroppakin varmasti kiitti tästä. Vaihtelu siis virkistää ja ei aina tartte nykiä niillä maksimipainoilla! Hyvää vaihtelua itselle oli myös tehdä nostoja ilman painonnostokenkää. Kamala todeta kuinka kroppa on tottunut käyttämään nostokenkää tankoa käsiteltäessä ja esimerkiksi valakyykky oli erikoisen tuntuinen suorittaa lenkkarilla, vaikka painoa ei tangossa juuri ollutkaan!

-Marika

VIIMEISET HIIHDOT ITALIASSA

Nyt olen saanut kokea Alpit täällä Italiassa useammin kuin laki sallii! Olen onnekas kun saan täällä viikottain nähdä ja kokea jotain uutta ja nautin jokaisesta hetkestä. Alpit on nyt nähty ja koluttu ja hiihtoladut suksittu useaan otteeseen, nyt on aika siirtyä kesätunnelmiin ja unohtaa nietokset. Nietoksista voin nauttia sitten ensi talvena kotisuomessa.  Keuhkot tykkäsivät tästä hiihtorääkistä, tuntui hyvältä hypätä oman fillarin selkään hiihtoviikon jälkeen ja saada henki kulkemaan kunnolla näissä Chiantin mäkisissä maisemissa, täällä Toscanassa. En todella uskonut että sanoisin että henki kulkee Italiassa pyöräillessä, mutta ilmeisesti kehoni alkaa tottumaan täällä oloon. Tai sitten jos henki kulkee liian hyvin niin täytyy pistää isompaa vaihdetta silmään ja käyttää sitä pakaraa hieman tehokkaammin fillaroidessa! ;)

Tällä Alppien reissulla skippasin rinteet kokonaan. Olimme reissussa vikoina rinteiden aukiolopäivinä ja rehellisesti sanottuna rinteet eivät houkutelleet lautailuun ( Come on, sanoinko juuri että Alppien rinteet ei houkutellut!? Mitä minulle on tapahtunut täällä Italiassa! ). Rinteet olivat melkoisen sohjoiset kevätauringon jäljiltä ja yksikin kunnon pannutus olisi tietänyt märkiä kamoja! Enhän minä siis pannuta laudan kanssa ikinä, mutta.. ;) Hiihtoladut olivat puolestaan loistavassa kunnossa ja nautin täysillä kun pääsin aamuauringossa hiihtämään vasta lanatuilla laduilla. Suksi luisti ja tämä neiti hymyili!

Vinkkinä siis teille jotka suunnittelette matkoja Alpeille; syksyllä maisemat ovat upeat ja puitteet ovat täydelliset mountain bikingiin. Jos pidät enemmän rinteissä pyörimisestä niin talvi  on ehdottomasti parasta aikaa sinulle. Kevätauringossa suosittelen taas hiihtoa, rinteet voivat silloin jäädä taka-alalle. Maisemat ovat aina jotain henkeä salpaavaa ja tekemistä riittää aina, jos vain urheilu kiinnostaa. Oma suosikki ajankohtani on ehdottomasti syksy, etenkin Alpe di Siusista puhuttaessa!

Jos päädytte tänne suunnalle lomailemaan niin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka on paikalliset letut. Lettujen sisään on laitettu rusinoita ja päällä mahtisuuri kerros tomusokeria, sekä oman valinnan mukaan joko omena- tai puolukkahillo. Luoja sentään kun olen tälläinen herkkupeppu, olisin voinut elää näillä letuilla koko viikon!

-Marika