GOOD TO BE HOME

Jos joku teistä lukijoistani seuraa minua instagramin kautta ( marikakatariina ), olet voinut huomata minun palanneen Suomeen hetkeksi. Instagramista on käynyt myös ilmi, että aikani kuluu lähinnä treeninmerkeissä kotisalilla, Crossfit Jyväskylällä. Olen niin nauttinut siitä, että saan treenata muiden ihmisten kanssa. Todella virkistävää.

Vaikka Suomeen paluu oli henkisesti rankka ja väsyttävä kokemus voin silti hyvillä mielin sanoa että GOOD TO BE HOME! Nyt olisi aika nollata ajatuksia, nauttia joulusta läheisten kanssa sekä syödä hyvin ja älyttömän paljon! Parin päivän lepo treeneihin ja kehonhuoltoa, niin henkisesti kuin fyysisestikin tekee hyvää. Keho on melkoisen huollon tarpeessa muutaman edellisen treenin jälkeen. On ollut ilo huomata, että omatoiminen treenaaminen Italiassa ei ole mennyt täysin hukkaan, sillä eilen sain pitkästä aikaa uuden tempaus PR:n! Olo oli todella väsynyt, koska kyseessä oli päivän toinen treeni ja silti nostot kulkivat niin hyvin! Tokaisipa painonnostovalmentajakin saaneensa joululahjansa kun näki kuinka ison kehityksen olen saanut aikaan tekniikassani tässä neljän kuukauden aikana. Sain tästä palautteesta itselleni todella hyvän mielen ja tämä tsemppaa minua jatkamaan jatkossakin yksin treenaamista Italiassa. Kun jotain haluaa ja on motivoitunut niin ahkeruus palkitaan kyllä! Kolmen viikon loma täällä Suomessa on vasta aluillaan, katsotaan mitä muuta lomaan mahtuu treenin lisäksi.

Rauhallista ja lämmintä joulua teille kaikille! Ollaan hyviä toisillemme.

-Marika

FIRENZEN JOULUMARKKINAT

En ole vielä saanut kunnon joulufiilistä täällä Toscanassa ollessani. Olen yleensä kova laittamaan joulua, mutta nyt kun tulen joulunviettoon Suomeen en ole tehnyt mitään joulun eteen.  Kelitkin ovat täällä Italiassa jotain aivan muuta kuin piemeässä Suomessa niin en ole vielä tajunnut, että joulu on jo aivan kohta. Taidan salaa kaivata Suomen kylmyyttä ja pimeyttä. Siispä päätin hakea hieman joulufiilistä joulumarkkinoilta.

Lämmintä viintä ja suklaaherkkuja. Kyllä näillä eväillä minullekin saatiin hieman joulufiilistä!

Joulua odottaen!

-Marika

KIIPEILYÄ PRATOMAGNOSSA

Kulutimme yhden vapaapäivän ottamalla auton alle ja suuntasimme reilun tunnin ajomatkan päähän kiipeilemään. Suuntanamme oli Pratomagno. En tiennyt mikä minua tarkalleen odottaisi kun pääsisimme perille. Tiesin meidän joutuvan alkuun hieman vaeltamaan vaellusreitillä, jotta pääsisimme valitsemamme kiipeilyreitin kimppuun. Mukanamme meillä oli omat kypärät sekä valjaat.

Olen parin viimeisen vuoden aikana käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti boulderoimassa, mutta ulkona kiipeäminen oli minulle vieraampaa. Pelkäsin reitille lähtiessäni koko homman kompastuvan siihen, että vilkuilen liikaa alaspäin. Sisällä boulderoidessa ei nimittäin tuo seinien korkeus pääse yllättämään niinkuin luonnossa kallioiden. Alapuolella ei myöskään ole pehmeää patjaa ottamassa vastaan jos putoat. Valjaathan ovat tietenkin päällä ja kypärä päässä ulkona kiivetessä, mutta tosiasiahan on että nämä varusteet pelastavat hengen, eivät estä putoamista. Valjaissa on kuitenkin jonkin verran köyttä ja jos ote lipeää niin ei ole mukava kolista pitkin kallion seinää alaspäin. Siispä muutamassa kohdassa jouduin hengittämään syvään useamman kerran ja piiskaamaan itseäni eteenpäin, alaspäinkään kun ei ollut mahdollista kääntyä ;). Mutta tunnetusti en ole luovuttaja ja niin sitä vain päästiin ylös asti! Kyllä tuntui hyvältä.

Hieno kokemus ja maisemat olivat upeat, vaikkakaan keli ei ollut aivan parhaimmasta päästä! Vuoren huipulle päästyämme saimme iloisen yllätyksen löytäessämme hieman lumisemmat maisemat. En kuvitellut näkeväni lunta ennen Suomen visiittiäni!

Ylös päästyämme valitsimme vaellusreitin alas autollemme ja huomasimme vaellusreitin varrella matalampia seiniä, jossa pystyisi hyvin kiipeämään patjan kanssa ilman valjaita tai sitten liidaamaan, sillä kallionseinissä oli hyvät kiinnityspisteet! Harmi kun tähän hommaan tarvitaan aina kaksi ihmistä ja reissuseurani palaa Suomeen pysyvästi, joten enpä taida päästä kokeilemaan näitä seiniä. Mutta never know, ehkä joku ystävistäni lähtee mukaani kunhan on solmut hallussa!

Tässä kuvassa näkyy reittimme kokonaisuudessaan. Alhaalta ylös asti! BOOM!

En ole yhtään KILPAILUHENKINEN (enpä vissiin), joten kun kuulin reissuseurani toteavan, että "Älä pety jos et pääse reittiä loppuun sillä se on melkoisen haastava.  Voidaan mennä vain osa seinistä jos tuntuu liian haastavilta."nousivat sykkeeni heti. Tästä sain hyvin tarmoa ja myhäilin mielessäni, että ei taida reissuseurani muistaa kuinka paljon olen boulderoinut Suomessa talvisin! Ehkä tämä pieni näytöntarve, jonka Kale minulle loi antoi buustia päästä ylös asti!

-Marika

TERME DI SATURNIA - HOT SPRINGS IN TUSCANY

Vaikka täällä Italiassa kelit ovatkin viilenneet, ja lämpimät vaatteet ovat tarpeen, olen löytänyt itselleni paikan jossa lämmitellä. Crosseton maakunnassa sijaitseva Saturnia on pieni kylä, josta löytyy jotain kaunista ja lämmintä. Luonnon omat kuumat lähteet.

Olen muutaman kerran käynyt hellimässä ihoani ja mieltäni tässä Saturnian Cascate del Mulinon kuumassa lähteessä. Vesi lähteessä on näin talviaikaankin 37 asteista, joten viileämpi sää ei haittaa. Aurinkoinen sää on täällä Toscanassa talvellakin hyvin yleistä, joten mikäpäs tälläisessä kuumassa lähteessä köllötellessä auringon paistaessa kauniisti.  Vaikka aurinko paistaakin on hyvä kuitenkin ottaa mukaan lämmintä vaatetta ja kylpytakki, sillä lähteestä noustessa kylmyys todella tuntuu! Ajatuksena olisi ihana rentoutua tälläisessa paikassa niissä lemppari bikineissä, mutta itse olen kuitenkin jättänyt ne kotiin ja valinnut hiukan enemmän elämää nähneet biksut, sillä lähteen mineraalit saavat aikaan melkoisen kananmunan hajun, joka ei todellakaan lähde pesemällä pois!

Oli päällä sitten hyvät tai vähemmän hyvät biksut ei se vähennä sitä, että iho on usean päivän ajan silkinpehmeä ja keho sekä mieli rentoutunut. Kaiken hyvän päälle on vielä mahtavaa, että tämä lysti ei maksa mitään ( paitsi auton bensat )! Ei siis minkäänlaista sisäänpääsymaksua. Jos lähteelle tupsahtaa arkipäivänä saa kylpeä melkolailla omissa oloissa, mutta viikonloput ja juhlapyhät saavat lähteen täyttymään kylpijöistä. Itse olen siis tykännyt käydä täällä arkisin ja olen pomppinut altaasta toiseen onnellisena. Saturniassa olen myös kokenut maailman parhaan hierovan suihkun! Kiipesin lähteen pieneen vesiputoukseen, etsin hyvän paikan pepulleni ja annoin veden virrata hartioihini, jumit olivat tipotiessään. Tämä paikka on niin minun juttuni!

 Näin talviaikaan Saturniassa ei juurikaan turisteja näy ja sanonta kuuluukin: "Saturnia the best kept secret."

-Marika

PORTO VENERE

Porto Venere Italian Liguariassa on silmiä hivelevän kaunis kaupunki. Pyörähdimme kurkistamassa Porto Veneren vanhan linnoituksen ja syömässä perinteisen italialaisen aamiaisen ystävän kanssa, joka asuu La Speziassa. Porto Venere sijaitsee La Spezian lahden länsipäässä, joten tämä kaupunki oli helppo ujuttaa matkasuunnitelmaamme kun yövyimme La Speziassa. Porto Venere on lyhyen matkan päässä myös Cinque Terrestä, joten tässä kaupungissa esimerkiksi lounaalla käyminen onnistuu hyvin jos matkakohteena olisi jokin Cinque Terren viidestä kylästä. Porto Venere on pieni paikka, joten yhden päivän tai muutaman tunnin reissu tänne riittää hyvin.

Kaupunki on kaunis ja satama on kesäaikaan hyvin vilkas. Pääasiassa kaupunki pyörii matkailun ympärillä, joten jos haluat kurkistaa tämän kaupungin arkea ja tykkäät energisestä menosta kesäaika on varmasti loistava matka-aika. Jos olet enemmän kuin minä voin suositella käymään näin sesonkiajan ulkopuolella, jolloin näet rauhallisen ja idyllisen pienen kaupungin kauniine taloineen.

Rakastuin Porto Veneren vanhaan linnoitukseen. Maisemat olivat upeat ja linnoitus itsessään toi mieleen Game of Thronesin kuvauspaikat!

Hui, enää viikko jäljellä Italiassa ja sitten on tiedossa kolmen viikon loma Suomessa! Ostin kolmen viikon jäsenyyden vanhalle kotisalilleni Crossfit Jyväskylään, joten jos täällä blogin lukijoissa on vanhoja treenikavereitani niin olen 19. joulukuuta ja siitä muutaman viikon eteenpäin vailla treeniseuraa! Alkaa tämä yksin treenaaminen täällä Italissa jo olemaan välillä tylsää, joten seura olisi paikallaan!

Mukavaa viikonloppua!

-Marika

OLIIVIN POIMINTA

Tovi takaperin pääsin kokeilemaan yhden päivän ajan oliivin poimintaa. Tämä oli taas niitä asioita, joista minulla ei ollut etukäteen mitään tietoa. Hieno kokemus ja niitähän minä tänne Italiaan tulin ennen kaikkea hakemaan.

Kuinka näitä oliiveja sitten poimittiin? Lyhyesti ja ytimekkäästi näin: Kuljetimme oliivipuille ison verkon, joka pyöräytettiin tiiviisti oliivipuun ympärille. Oliivit kerättiin/pudotettiin käsin tai "haravan" avulla verkolle, jonka jälkeen verkkoa nosteltiin niin, että oliivit kasaantuivat yhteen kohtaan verkossa. Verkkoa liikuteltiin puiden välillä ja lopuksi oliivit kasattiin laatikoihin ja kuljetettiin paikalliseen puristamoon, jossa öljy saadaan aikaiseksi. Täällä Toscanassa oliivit menevät pääasiassa öljyksi, eivätkä sellaisenaan syötäväksi.

Kivaa hommaa näin pienellä pintaraapaisulla. Meillä täällä Candiallella oliivipuita ei ole hurjan isoja määriä, joten oliivin poiminta oli suoritettu noin neljässä päivässä. Olin onnekas kun pääsin yhtenä sunnuntaina testamaan kuinka tämäkin homma toimi. Kyllä se vain on niin että kaikkiin uusiin haasteisiin on tartuttava!

Täällä Toscanassa ollessani olen oppinut arvostamaan hyvää oliiviöljyä. Saa nähdä miten käy kun palaan jossain vaiheessa Suomeen!

-Marika

CINQUE TERRE - CORNIGLIA

Teimme pikaisen muutaman tunnin reissun Vernazzan viereiseen kylään Cornigliaan. Kuljimme kylän läpi ja lounastimme aivan ihanassa kahvilassa. Kurkistimme myös Corniglian sataman, koska minulla on jokin outo tarve päästä lähelle vettä kun olen reissussa. Täytyy kyllä myöntää, että Vernazzan satama on viihtyisämpi kuin Corneglian.

Näin nopealla silmäyksellä eroja Vernazzaan oli melkoisesti. Kadut olivat huomattavasti leveämpiä ja helpompi kulkuisia, portaita löytyi mutta ehkä hieman vähemmän. Kadut näyttivät uudemmilta ja kaikkialla ovien pielissä oli erilaisia koristeita. Paljon simpukoita, pikku tonttuja ja kaikenlaista muuta nerokasta oli ripusteltu ja aseteltu nätisti joka puolelle. Useampi ravintola oli auki ja näin sesonkiajan ulkopuolella turistejakin näkyi Cornigliassa enemmän kuin Vernazzassa.

Rakastuin lounaspaikkaamme Terra Rossaan. Suloinen pieni enoteca, jossa oli pieni terassi appelsiinipuun alla. Terassi oli koristeltu itsetehdyillä paperilappusilla, joissa oli päivän menun lisäksi piristäviä mietteitä. Omistaja oli pirteä nainen, joka palveli asiakkaat hyväntuulisesti. Tuttuun italialaiseen tapaan ruoka oli homemade. Tätä kahvilaa/enotecaa et todellakaan pysty ohittamaan jos saavut päätietä pitkin Gornigliaan. Terre Rossa sijaitsee aivan Gorniglian alussa ja vaikka paikka on pieni niin tämän enotecan kyllä näkee ja pistää merkille. Suosittelen lämpimästi.

Tänään alkaa neljän päivän intensiivinen työputki, mutta sen jaksaa hyvin painaa yötä myöten kun on lomaillut kolme päivää pitkin poikin Toscanaa. Itseasiassa olen viimeisen kuukauden ajan käyttänyt vapaapäiväni hyvin tehokkaasti reissaten, joten postauksia on rästissä vaikka minkälaisista kohteista. Jos siis mielesi halajaa Italiaan kannattaa pysyä kuulolla hyvien matkatipsien takia.


-Marika

CINQUE TERRE - VERNAZZASTA MONTEROSSOON

Cinque Terre on tunnettu loistavista patikointireiteistään. Kylien välillä kulkee reilun tunnin ja kahden tunnin mittaisia vaellusreittejä, jotka kulkevat korkealla vuorenrinteillä. Aiemmassa postauksessa mainitsin Vernazzan portaikot, joita Vernazzassa on hurjat määrät. No,  portaat jatkuvat myös vaellusreiteillä. Raikkaan meri-ilman lisäksi saa myös hyvän pepputreenin! Upeat maisemat ovat mahtavat ja reitin varrella saa ihastella sekä viinitarhoja että merimaisemaa.

Vernazzan ja Monterosson välisellä reitillä näimme paljon hauskannäköisiä laitteita, jotka olivat tarkoitettu viinirypälelaatikoiden kuljetukseen. Näitä laitteita pällistellessä tajusin, kuinka helppoa rypäleiden poimiminen täällä Toscanassa oikein on. Ei ole hurjia rinteitä ( on täälläkin mäkisiä paikkoja viinitarhoille, mutta ei todellakaan samanlaisia kuin Cinque Terressä ), joissa joutuu keräämään rypäleitä todella ihmeellisissä asennoissa. Laatikoiden kuljetus näin hankalassa maastossa on tosiaan erilaista kuin meillä täällä. Meillä laatikoita voidaan kuljettaa traktorilla, jolloin laatikoita ei tarvitse kantaa käsin kovinkaan pitkiä matkoja, mutta Cinque Terressä traktorin saaminen tuollaisiin jyrkkiin rinteisiin olisi mahdotonta. Siispä oli melkoisia vekottimia keksitty laatikoiden kuljetukseen!

Meillä kävi kyllä loistava tuuri reissumme ajankohdan suhteen. Emme reissanneet sesonkiaikaan, joten vältyimme vaellusreittien maksuilta. Kyllä luit oikein, Cinque Terressä näiden reittien käytöstä tarvitsee maksaa. Sesonkiaika oli kuitenkin ohi, joten vältyimme rahojen pyöritykseltä ja saimme liikkua ilmaiseksi. Kelitkin olivat puolellamme ja tämän patikoinnin tarkeni hyvin t-paidassa!

 

Jos mielesi halajaa Cinque Terreen niin älä ota reissua pelkästään rantakohteena vaan pulita pieni summa vaellusreiteistä! Nämä reitit ovat taatusti joka pennin arvoisia!

-Marika

CINQUE TERRE - VERNAZZA

Jos seuraat minua Pinterestissä, olet saattanut huomata siellä kansion nimeltä must see places. Pääsin käymään paikassa, jonka olen pitkään jo halunnut nähdä. Kyseessä on Cinque Terre, Ligurian rannikolla, Italiassa. Cinque Terre muodostuu viidestä kylästä, jotka ovat rakennettu meren rannalle hankala kulkuisiin vuorenrinteisiin. Cinque Terre on myös UNESCON maailmanperintökohde.  Kylät ovat värikkäitä ja pienet kapeat kadut, tuhansine portaineen, ovat kesäisin täynnä turisteja. Meidän etumme siis oli, että emme tehneet reissuamme sesonkiaikaan kesällä, vaan nyt kun turistikausi oli täysin ohi.

Varasimme majoituksen air bnb:n kautta Vernazzan kylästä ja otimme auton alle ja suuntasimme katsomaan onko paikka yhtä kaunis kuin valokuvissa. Cinque Terre oli juuri sitä mitä kuvissa, ja ehkä vielä enemmänkin.  Moni ravintola oli kiinni näin sesongin ulkopuolella, mutta aina löytyy ruokapaikkoja nälkäiselle! Cinque Terre on tunnettu merenelävistä ja valkoviinistä. Siispä olihan meidän maistettava kuuluisaa mereneläväpastaa ja paikallista valkoviiniä. Annos ei ollut pettymys, eikä todellakaan pakasteesta!

Vernazza on todella kaunis kylä, jossa kadut ovat hyvin kapeat ja hankalakulkuiset. Portaita on todellakin tuhansia ja on hankala kuvitella ilman kylässä käyntiä, kuinka nämä talot ja tiet ovat rakennettu vieriviereen. Liikkuessa tuntuu kuin kapuaisit aina vain ylemmäs ja ylemmäs portaita. Pääkatu, joka johtaa Vernazzan torille, oli ainut normaalin levyinen tie koko kylässä. Olisi hankala kuvitella hieman tuhdimman ihmisen mahtuvan liikkumaan väljästi portaikoissa, jotka johtivat hieman väljemmille "kaduille" ( en osaa keksiä oikein kuvaavaa sanaa näille kapeille portaikoille, joita et voi välttää Vernazzassa ). Meidän huoneistomme omistaja puuskutti niin äänekkäästi näyttäessään meille tien huoneistoon, että luulin mies paran saavan sydänkohtauksen! Kylä ei siis olisi paras mahdollinen kohde pyörätuolilla liikkuvalle. Hyvästä yleiskunnostakaan ei varmasti ole haittaa, sillä muuten voi olla melkoisen hikinen olo kylässä liikkuessa.

Pidän siitä, että Italiassa ollaan vapaampia ruuan ja juoman suhteen ravintoloissa. Juomaa ei mitata millilitran tarkkuudella ja ei ole niin nöpönuukaa oletko ravintolan omalla penkillä vai vieressä olevan torin penkillä. Oli siis aivan mahtavaa hakea kahvi ja aamupala ( hmm, olen sortunut täällä Italiassa ollessani paikalliseen makeaan aamupalaan useammin kuin suomalaiseen suolaiseen aamiaiseen ) kahvilasta ja könytä aamiaisen kanssa aidalle tuijottelemaan merta. Pidän myös tavasta, että voit ottaa viinilasin illalla ravintolasta mukaan ja katsella vaikka auringonlaskua ulkosalla. Lasin tottakai palauttaa mielellään takaisin ravintolaan kun on tälläinen vapaus valita missä juomasi juot.

Nautin tästä reissusta aivan käsittämättömän paljon ja ahmin kylän ilmapiiriä sekä maisemia silmilläni minkä kerkesin. Reissuseurani sai toden teolla pysytellä perässäni kun viipotin menemään paikasta toiseen, koska näin aina vain upeampia paikkoja. Tämä paikka on kuin sadusta. Mieleni lepää veden äärellä ja olisin voinut istua Vernazzan satamassa vaikka kuinka pitkään, tuijotella paikallisia kalastajia työssään ja vain olla.

-Marika