Syksyn tullen pohdin kuumeisesti omia hiuksiani. Kaluan työni puolesta läpi useita hiusmaailman koulutuksia syksyn aikana ja oman hiuksensa tuntee tylsäksi siinä samalla. Samat kysymykset nousevat mieleeni kuin viime syksynäkin. Leikatako vaiko kasvattaa? Siinä vasta pulma. Parin viikon ajan olen ollut jo sormi näppäimistöllä varaamassa itselleni kampaaja-aikaa vanhalta kollegaltani. Taidan vielä jänistää ainakin viikon ajan, etten vain tee liian nopeaa päätöstä hiusteni lyhentämisen suhteen.
Rakastan syksyä työni takia! Koulutukset ovat huikeita ja inspiraatio kasvaa roimasti. Tänä syksynä olen jo kerinnyt kolistella kahdessa koulutuksessa ja sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan muutamia uusia juttuja. Pikselit on nyt kuuma juttu. Sekä hiuksissa, että muussakin muodissa. Mitä tämä sitten on hiuksissa? Se kannattaa tulla kokeilemaan minun asiakkaanani Hiushuone Estilossa. Oletko muuten koskaan kurkannut blogiini, jota pidän työni puolesta?
Meillä on Joonan kanssa yhteinen harrastus. Se on kamera, nykyään tavallista valokuvausta enemmän yhteinen aika menee videokuvauksen parissa. Kesällä kuvasimme Goprolla juoksumateriaalia Norjassa ja täällä Suomessa. Tämän videokoosteen tarkoitus oli olla minulle itselleni motivaation lähde juoksemiseen. Joku teistä lukijoista saattaa nyt ihmetellä kuinka oman juoksemisen kuvaaminen voi toimia motivaationa.
Ajatukseni videon tekemisen taustalle on tämä. Haluaisin kovasti nauttia juoksemisesta. Nautin juoksemisesta aika ajoin, mutta koen juoksemisen monesti tylsäksi. En ole niitä ihmisiä, jotka nauttivat kavereiden kanssa hölkkäämisestä ja kuulumisten vaihtamisesta lenkillä. Kaipaan treenaamiseen jotain muutakin kuin vain hölkkäämistä ja rupattelua ( toki juoksen joskus myös ystävien kanssa ja se on mukavaa, mutta en voisi tehdä juoksutreenejä aina niin ). Nautin juoksemisesta parhaiten syksyllä ja saan juoksun rullaamaan hyvin hapekkaassa säässä ja kuulaissa aamuissa. Tätä nautintoa ei kuitenkaan yleensä kestä pitkään. Juoksutekniikkani ei ole häävi ja tyydyn monesti ajattelemaan, että saan juosta tarpeeksi paljon futiksessa pallon perässä. Kun nämä ajatukset nousevat mieleeni alan lipsumaan juoksupäivistäni ja en saa itseäni liikkeelle. Toki treenaan paljon muita juttuja, mutta lenkkeily into vain hiipuu jossain vaiheessa, koska ajattelen pallon perässä juoksemisen riittävän. Kun säännöllinen juoksurytmi katoaa olen motivaationi kanssa nollissa ja juoksuflow on poissa. Tässä vaiheessa toivon videon astuvan mukaan kuvioihin. Painan play-nappia ja katson videon ja totean että olen ennenkin pystynyt juoksemaan. Olen ennenkin nauttinut juoksemisesta, joten kengät jalkaan ja pihalle. Aina ei tarvitse juosta samaa reittiä vaan on hurjasti inspiroivia paikkoja joissa juosta. Videolta näen että ainut vaihtoehto lenkkeillä ei ole Jyväsjärven rantaraitti, jonne olisi helppo kurvata suoraan kotiovelta. Videon tarkoitus on siis kohottaa haluani painella raikkaaseen ulkoilmaan juoksemaan ja nauttimaan säästä, maisemista ja ennen kaikkea juoksemisesta! Ehkä vielä innostun niin että päätän aloittaa jonkin sortin juoksukoulussa hiomaan tekniikkaani (joka on olematon) ja saisin hyvästä juoksutekniikasta lisää draivia juoksemiseen. Toivottavasti joku teistä lukijoista saisi myös lisää motivaatiota juoksemiseen tai yleensä treenaamiseen videostamme.
Nyt joku ystävistäni, joka lukee tätä tekstiä, miettii siellä ruudun toisella puolen että kyllähän Marika käy viikoittain pinkomassa Harjun portaita ja raahaa vielä kaveritkin sinne mukaansa. Kyllä, rakastan porrasjuoksemista, se on yksi kaikkien aikojen lemppari treenimuotojani ja hyvä tapa päästellä höyryjä. Mutta vaikka minun jalkani nousevat kepeästi Harjun portaita ne eivät aina haluaisi jaksaa juosta pitkää matkaa tasavauhtisena lenkkinä. Ei ole sama asia juosta portaita kun löytää hyvä flow juoksemiseen.
Tässä siis meidän uusin videomme, olkaa hyvät! Aina on hyvä päivä juosta ;)
P.s. Tähän loppuun vielä nopeat futiskuulumiset! Viime viikonloppuna käväisimme Espoossa pelaamassa vieraspelin ja kotiin tulimme kolme pistettä rikkaampana. Ensi lauantaina aiomme kaataa FC Hertan kotipelissä vehkalammella! Tervetuloa katsomaan kotiotteluamme klo 16!
Kuva on otettu viime sunnuntaisen kotivoiton jälkeen, pelinjälkeiset fiilikset välittyvät kuvasta varmasti. Jos eivät jollekin välity, niin ne olivat kohtalaisen hyvät ;) Pelit ovat olleet syyskierroksella joukkueelleemme osittain pettymyksiä, vaikka ei ollakaan takkiin otettu useita kertoja, sillä mahtuu syyskierrokselle muutama voitto ja tasurikin. Pelillisesti emme ole saaneet tavoitteita täytettyä, vaikka meno treeneissä on ollut paikoitellen mallikastakin ja hyvä fiilis sekä tekemisen meininki ja motivaatio ovat olleet treeneissä enemmän läsnä kuin laiskottelu. Viime viikko oli joukkueellemme raskas, kun joukkueen sisällä myllersi ja valmennuspuolella tapahtui muutoksia. Kovia iskuja sekä henkisellä, että fyysisellä puolella joukkueelle ja itsekin otin viime viikon raskaasti myös futiksen ulkopuolella. "Pieni" vitutus mörrimöykky kokeili nostaa päätään joka tilanteessa ja meinasin jo tuskastua itseeni kun huomasin millainen ihminen minusta tulee turhautuneena.
Vieläkin joukkuuen sisällä myllertävät asiat kaihertavat mieliä, mutta uskon että tämä kausi saadaan pulkkaan, koska rakkaus lajiin on suuri. Viime sunnuntain voitto edellisen viikon karvaan tasapelin jälkeen oli hyvä boostaus fiiliksissä ylöspäin. Pyrin parhaani mukaan nauttimaan näistä yhden käden sormilla laskettavissa olevista loppukauden peleistä. Onhan kyseessä kuitenkin itselleni mahdollisesti viimeiset kunnon pelit lajin parissa, jota olen harrastanut koko ikäni. Ei auta muu kuin vetää hymy naamalle ja todeta, että aina on hyvä päivä pelata ja tsempata. Rakkaudesta lajiin! Katsotaan pitääkö jo kauden alussa tekemäni päätös luopua futiksesta lokakuussa ja keskittyä muihin urheilujuttuihin tulevaisuudessa. Elän jänniä aikoja itseni kanssa pohtiessani sitä mitä haluan tehdä loppuvuonna ja tulevaisuudessa.
Muutama lämminpäivä takana ja kesäfiilikset nousivat taas pintaan. Kävin koneeltani läpi tämän kesän valokuvia ja hurahdin katselemaan niitä pitkäksi aikaa. Hurjaa kuinka paljon kuvia ihminen kerkeää ottamaan yhden kesän aikana! Tässä muutamia kuvia arkistojen kätköistä.
Viime postauksessa hehkutin koko mustaa. Simppeliä, eikö? Syksyn tullen myös kerrospukeutuminen ja valkoiset paidat houkuttelevat. Valkoinen paita on viime päivien suosikkini. Valkoinen neule ja lökärit tai casual white shirt ja kireämmät pökät. Huulipuna on myös päivä päivältä taas enemmän osana arkeani. Tyhjensi pikkureppuni tänään ja repustani löytyi viisi erisävyistä punaa, kaikki ovat olleet käytössä viikon aikana. Jep, punatut huulet ja syksy. Saa nähdä milloin aloitan vaatteisiin vuorautumisen, kerrospukeutuminen sinua jo kaivataan.
