Muutama viikko taaksepäin pyörähti meidän vihreän perheemme sarjapelit naisten kakkosdivarissa käyntiin. Kaksi peliä on nyt alla ja molemmista näistä kotikentillä pelatuista peleistä on voitot napattu. Eli tuloksellisesti kausi on pyörähtänyt nätisti käyntiin. Viime viikonlopun peli jopa niinkin nätein numeroin kuin 7-0 voitto meille jypsyköille FC Espoosta. Pelillinen puoli on tosin asia erikseen. Avausottelu oli jo mukavan näköistä pelaamista, mutta viime viikonlopun peli ei pelillisesti ollut vihreän perheemme parhaimmistoa, mutta voitto on voitto oli maalit sitten räkämaaleja tai ei ;). Tulevana sunnuntaina suuntaamme bussin keulan kohti Kouvolaa ja saamme vastaan vanhan tutun joukkuuen Kouvolan Sudet. Tiukkaa vääntöä tiedossa ja toivottavasti palaamme kotiin kolme pistettä taskussa.
Loukkasin alkuviikolla futistreeneissä hieman huolimattoman alkulämpän takia (tästä saan syyttää itseäni ) oikean pakarani. Nyt ei auta muu kuin ottaa loppuviikko rennosti ja parannella pakaraa, jotta sunnuntaina olisin täydessä pelikunnossa. Sunnuntaita odotellessa siis! Lue joukkueemme ennakko tulevasta pelistä TÄSTÄ!
Vaikka ajatukset pyörivätkin jo sunnuntain pelissä niin tässä olisi kuitenkin hieman kuvamateriaalia viime viikonlopun pelistä Espoota vastaan.
Jos jotakuta teistä kiinnostaa tulla paikanpäälle katsomaan meidän jypsyköiden peliä niin seuraava kotiottelu Jyväskylässä olisi torstaina 29.5 klo 16, Viitaniemen uudella tekonurmella!
Nyt kun kelit ovat olleet suotuisia liikunnalle, on pakko sanoa että urheiluvaatteet on tullut vedettyä päälle usein. Joka päivä vedän jalkaani joko jumppatrikoot tai futisshortsit. Jos joku lukijoista kuitenkin ajattelee, että heilun nykyään vain ja ainoastaan urheiluvaatteissa niin mennään metsään ja pahasti. Työni kun on sellaista, että pomoni käännyttäisi minut varmaan ovelta pois jos yrittäisin aina tulla urheiluvaatteissa töihin. Eli siis päivittäin joudun kuitenkin miettimään mitä laitan päälleni ja kuinka tukkani on, vaikka kelit houkuttelisivat ulos urheilun pariin heti töiden jälkeen. Blogin puolella siis asukuvat ovat jääneet vähemmälle, kun urheilu on vienyt voiton kamerasta näin alkukesästä! Parannan tapani ja kaivan järkkärin useammin esille.
Nyt esittelyyn pääsee tämän hetken ykkösvaatteeni, jonka sain äitienpäivänä mummini vaatekaapista! Tämä takki on paras löytöni aikoihin! Mätsää muuten kivasti meikäläisen mintunvihreään (joku sanoi myös turkoosiksi ) fledaan. Muistan muutama vuosi takaperin kyselleeni äidiltäni, että onko hänellä tallessa vielä se oranssi tuulitakki, joka oli äidin päällä minun lapsuuskuvissa 90-luvulla. Äiti ei muistanut minne takki on joutunut ja oletti heittäneensä sen kirpparille tai roskiin. Yllätys odotti minua kun vein mummin luona koristeita yläkerran kaappiin säilöön ja siellä tämä äitini vanha takki roikkui mummin takkien seassa! Äiti oli pistänyt hyvän kiertämään ja antanut takin mummille vuosia sitten. Takki lähti heti päälleni ja kipaisin alakertaan mummin luokse hihkuen onnesta ja ylistäen takkia. Mummi sanoi, ettei ole enää hetkeen käyttänyt takkia ja luovutti takin minulle. Täydellinen löytö mummin kaappien kätköistä!
Riipaisimme Joonan kanssa kasaan pienen pätkän videota tämän vuoden ekasta flaikkupäivästä. Nyt on jo muutamat kerrat lennetty ja kelitkin ovat alkaneet parantua HUOMATTAVASTI tästä parin viikon takaisesta testailupäivästä. Vesi oli viime viikonloppuna jo selkeästi lämpimämpää kuin viime kerralla, joten sormet eivät tällä kertaa olleet kohmeessa . En siltikään vielä nauttisi lentämisestä jos pitäisi mennä ilman kuivapukua veteen. Onneksi Flyboard Avataara investoi tänä vuonna kuivapukuihin!
Jos säät jatkuvat tälläisenä niin kohta pääsen lentämään kesäisimmillä varusteilla! Pitkään mietin, että millä aion ensi kesänä lentää, jos en aio koko kesää painaa märkäpuvulla (hidasta vetää pukua päälle ja pois vähän väliä. Taidan olla malttamaton :D ), ja päädyin Niken urheiluliiveihin ja minnareihin. Paketti uusia Niken kamoja kivoissa väreissä kolahti tänään postilaatikosta. Bikinit eivät todellakaan pysyisi tässä menossa mukana!
Kurkatkaahan videota ja tulkaa itsekin kokeilemaan Jyväskylän satamaan tätä vauhdikasta ja märkää lajia!
Onneksi kesäkelit saapuivat kun videolla sää oli vielä hyvinkin kehnoa. Seuraavat videot ovat takuulla täynnä kesätunnelmaa!
Olen niitä ihmisiä joita ei tarvitse kauaa houkutella uusien asioiden pariin, varsinkin jos kyse on urheilusta. Muutama viikko takaperin pääsin taas kokeilemaan itselleni täysin tuntematonta lajia, parkouria. Olin viime talvena tehnyt veljelleni lupauksen, että tänä kesänä lupaan lähteä hänen opetukseensa parkourissa. Veljeni siis harrastaa tätä lajia ja pienellä jännityksellä lunastin lupaukseni Viitasaaren parkourpuistossa pääsiäisen tuntumassa.
Oma vahvuuteni urheilussa on ehdottomasti kestävyys, mutta tätä lajia kokeillessa oli naisen nöyryttävä ja todettava, että nopeasti puhaltelin polviini nojaten ja hengitys kävi hyvinkin raskaaksi. Paljon hyppyjä ja suunnanmuutoksia! Super hauskaa, mutta äärimmäisen raskasta. Sykkeet nousivat korkealle nopeasti ja jokaisessa pienessäkin liikkeessä ja loikassa tarvittiin äärimmäistä keskivartalon hallintaa. Omaan omasta mielestäni hyvän tasapainon, mutta kun lisättiinkin tasapainoiluun kapea kävelypuomi ja reilu metri korkeutta maasta niin johan rupesi naista huojuttamaan, vatsalihaksissa tuntumaan ja hiki valumaan kasvoja pitkin! Ystäväni tietävät että hikoilen hyvin vähän, joten Milla jos luet tätä niin nyt on löytynyt laji, jossa minäkin HIKOILEN kuin pieni sika! Hikoilin siis hitaassa kävelyssä reilun metrin korkeudessa! Rankkaa hommaa!
Omia heikkoja alueita urheilussa on äärimmäisen huono liikkuvuus! Tässä lajissa se tuntui olevan todellinen miinus kun jalat pitäis taipua hypyissä vaikka minne suuntaan ja jokaisen raajan jatkaa liikettä ties minne! Blondia vietiin kuin pässiä narussa ja veli sai nauraa höröttää vähän väliä kun pyllähtelin sinne tänne. Pääasia oli kuitenkin, että hauskaa oli ja sain viettää laatuaikaa veljeni kanssa. Lupauduin vielä uudestaankin kesän aikana kokeilemaan lajia veljeni kanssa. Vaikka suunnatonta paloa ei lajiin syntynyt niin tehokasta ja monipuolista treeniä tämä ehdottomasti oli ja joudun varmaan salaa treenaaman hyppyjä puiston pöydillä, jotta en ole niin urpo ensi kerralla! Heitänkin veljelleni haasteen, että lupaan tulla hänen oppiinsa parkourin parissa uudestaankin jos velipoika suostuu vetämään kanssani minun suunnitteleman mökkitreenin tänä kesänä! WATCH OUT velikulta!
Tässä teille pieni kooste meidän parkour-päivästämme Viitasaarella.
HEIHEIHEIIII! Vihdoin alkaa minun todellinen kesäfiilis nostamaan päätään ja sydän hakkaamaan kuin viidakkorumpu. Sunnuntaina oli nimittäin koko pitkän talven jälkeen ensimmäinen mahdollisuuteni päästä kylmään veteen flyboard jalkojeni alla. Jännitti niin vietävästi, koska edellinen lentokertani oli syyskuussa. Jännitys oli turhaa sillä ilmaan päästiin tuttuun tapaan. Kylmää kyytiä tämä olisi näissä Suomen vielä toistaiseksi kylmissä vesissä ollut pelkällä märkäpuvullani, mutta onneksi sain lainaan kuivapuvun, joten kylmyys ei ollut ongelma.
Nyt kun meillä on tänä kesänä oma GoPro käytössä, voin luvata, että blogin puolelle tulen tykittämään videota myös tästä kesäharrastuksestani! Tänään ei videota ole luvassa, joten uusille lukijoilleni pieni info mitä tämä kesäharrastukseni on. Lyhyesti sanottuna siis tähän lajiin tarvitaan vesiskootteri, superisti paloletkua ja flyboardlauta. Vesiskootteri nostaa vettä voimalla paloletkuun, joka on kiinni vesiskootterissa ja letkun toisessa päässä on kiinni flyboardlauta. Tarkoituksena on tehdä temppuja ilmassa lentäen tai vedessä sukeltaen.
Flyboard Avataaran facebooksivuilla on kilpailu, jossa voit voittaa itsellesi ilmaisen lennon! Käykäähän kurkkaamassa TÄÄLTÄ!
Kohta tätä lajia voi tulla kokeilemaan taas Jyväskylän satamaan! Tulkaahan moikkaamaan, jos näette minua siellä ;)
Olen inspiroitunut viime aikoina paljon televisiosta. Näin ei yleensä käy, mutta en pistä tätä tällä kertaa pahakseni lainkaan. Olen ammentanut tätä televisiosta saamaani inspiraatiota työssäni kevään aikana kampauksiin ja miesten hiusmalleihin. Suurin inspiraatio on löytynyt tiistai iltana klo 21 ohjelmasta MR SELFRIDGE. Ah mitä upeita kampauksia naisille ja kuinka paljon kivoja miesten malleja tähän päivään löytyykään tuosta sarjasta, joka sijoittuu 1910 - luvulle.
Puskin tänne blogin puolelle aiemmin muutamat behind the scene - kuvat minun ja Emman kuvauspäivästä muutaman viikon takaa ja nämä kuvat jotka nyt julkaisen ovat myös siltä päivältä. Inspiraationa hiuksissa ja meikissä on siis toiminut tämä uusi lemppari sarjani. Kiitos ihanalle Emmalle loistavasta duunista kameran edessä, pus <3
Pari viikkoa takaperin vietin yhden päivän ihanan Emman kanssa tukkaa ja meikkiä laittaen ja kuvia räpsien. Selailin kuvia tältä päivältä läpi ja nauru raikasi kun "virallisten" kuvien välistä löytyi näitä hyvän mielen behind the scene- kuvia. Tässä siis muutama hieman erilainen kuva minun ja Emman päivästä ennen kuin julkaisen ne viralliset photot!
Aikaisemmin höpötin täälä uudesta GoPro kamerasta ja Joonan yhteistyöstä GoPro Finlandin kanssa. Jos kiinnostuitte Joonan GoPro yhteistyöstä enemmänkin niin käykäähän lukemassa Joonan haastis TÄSTÄ. Haastiksen yhteydessä on myös meidän editoima ja kuvaama lonkkarivideo :)
