Pakkasen puolella

Kap Verden lämpö on enää vain muisto. Vaatekaapista on ollut taas pakko kaivaa esille muhkeat villapaidat ja vuorautua niihin. Ehdoton talvisuosikkini on tänäkin vuonna karvapanta. Luulen, että en luovu tuosta karvakaveristani koskaan.

// Takki Lindex / Huivi H&M / Panta Kirppis / Housut Zara / Kengät Bianco / Hanskat Gina Tricot //

Itseasiassa alan taas pikku hiljaa nauttimaan pakkassäästä <3

-Marika

Vuosi sitten viimeksi ja nyt uusiksi

Tasan vuosi sitten Joona seisoi matkalaukun kanssa ovellamme ja suuntasi nenän kohti Pohjois-Irlantia. Nyt vuosi Joonan jälkeen paras ystäväni käänsi keulansa Walesin suuntaan. Hassua kuinka tyhjä olo molempien näiden ihmisten lähdöstä tuli. Nopeasti meni puoli vuotta  ilman omaa miestä, toivottasti menisi nopeasti puoli vuotta ilman parasta ystävää. Onneksi on olemassa maailman hienoin keksintö Skype! Ja onpahan yksi super hyvä ja ihana syy lähteä keväällä reissun päälle <3 Nyt en voi muuta kun toivoa, että ystävä rakkaani nauttii olostaan Walesissä ja kerää roppakaupalla ihania muistoja ja kokemuksia. Sen hän varmasti tekee, koska kyseessä on monessakin asiassa sellainen superpimu, jonka päättäväisyyttä ei voi kuin ihailla.

Pusuja mussu! Aina jos tulee kova ikävä kuuntelen tätä biisiä ja leikin ajelevani Kuopioon.

Onneksi minulla on maailman ihanin ystävä.

-Marika

SUNSET

Eiköhän ole tämän postauksen myötä jo aika sysätä matkamme Kap Verdellä syrjään. Ihania muistoja on mieli pullollaan ja näillä muistoilla jaksaa painaa loppu talven koti Suomessa. Koko reissun ajan saimme ihastella toinen toistaan kauniimpia auringonlaskuja. Aurinko laski toisinaan hattaran väreissä ja toisinaan kultaisena. Henkeä salpaavat maisemat, joita katseltiin ilta toisensa jälkeen. Ei kai tässä enempää sanoja tarvita.

 Nyt olen täynnä energiaa ja paristot ovat ladattu taas pidemmäksi aikaa. Tästä on hyvä jatkaa perus arkea ja nauttia talvesta <3

-Marika

Quad-päivä Boa Vistan pohjois-osassa

Reissun lopussa totesimme Joonan kanssa, että emme ole nähneet saaren pohjois-osaa lainkaan. Tuumasta toimeen siis ja hyppäsimme mönkijän kyytiin! Ajoimme saaren läpi aivan Boa Vistan pohjois päähän. Maisemat vaihtuivat hiekasta, kallioon ja hieman vihreämpään aika ajoin. Lämmintä riitti ja mönkijällä piti ajaa välillä oikea jalka ylhäällä, jottei moottori kuumenna säärtä liikaa. Hiekka pöllysi niin, että aurinkolasit olivat pakolliset ja huivikin kannatti olla suun edessä. Valitsin hieman huonon paidan reissuun, sillä valkoinen paita ei tosiaan ollut valkoinen kun olimme retkemme tehneet!

Maisemat olivat upeita, aika ajoin jopa henkeä salpaavia. Hetken aikaa pysähdyimme ihastelemaan Santa Maria hylkyä, alusta joka haaksirikkoutui Boa Vistan rannikolle 1968. Parin vuoden takaisissa kuvissa hylystä oli huomattavasti enemmän jäljellä kuin nyt. Oppaamme kertoi, että suolavesi kuluttaa hylkyä nykyään niin kovaa vauhtia, että sitä tuskin enää on lainkaan jäljellä viiden vuoden päästä.

Hauskaa oli ja mönkijällä pääsee kyllä vaikka minkälaisista paikoista. Välillä oikein hirvitti kuopat ja mäet, joista en uskonut mönkijän pääsevän, mutta niin vain näppärästi ja keveästi tuo vempele meitä kuljetti.

-Marika

Santa Monica Beach

Santa Monica beachia Boa Vistalla on sanottu yhdeksi maailman kauneimmista rannoista. 18 kilometriä lähes koskematonta rantaviivaa. Santa Monica kuvat tunnistatte huikean turkoosista vedestä. Otimme Joonan ja meidän uuden tuttava pariskunnan kanssa taksin päiväksi ja ajoimme saaren eteläpäähän ihastelemaan upeaa rantaa ja samalla saimme nähdä upeat maiseman muutokset ja pienet kinttupolut, joita taksikuskimme päristeli menemään Toyotan lava-autolla. Istuimme taksissa lavalla, jonne oli köytetty penkit molemmille reunoille. Ihana kokemus loisto säässä ja en unohda koskaan kuinka isoja heinäsirkkoja hyppi ylitsemme kun maasto muuttui kallioisesta hiekkaisemmaksi. Enää en ihmettele miksi jossakin maassa heinäsirkkoja syödään, sillä nämä kaverit olisivat sisältäneet varmasti pirunmoisen määrän proteinia! Arvostan myös Toyotan kestävyyttä, koska välillä luulin että auto ei mitenkään voisi päästä eteenpäin (eikä taaksepäinkään) sellaisessa maastossa! Koko tämä päivän reissu, mukaan lukien matkojen lisäksi se että taksikuski odotti meitä rannalla neljä tuntia kun halusimme uida ja jäädä nauttimaan säästä, kustansi meille neljälle yhteensä vain 60 euroa!!

Tästä postauksesta on kuvien puolesta taas tulossa melkoinen yksisarvisten oksennus, mutta eikös aina ole hyvä päivä tykittää blogi täyteen kuvia?

 Mietin koko ajan jo seuraavaa matkaa! Olisiko kenelläkään mitään ihania ehdotuksia minne kannattaa matkustaa?

-Marika

Rantaravintolat

Boa Vistan saarella söin elämäni parhaimpia kala-aterioita. Kala saarella on aina tuoretta ja ravintoloissa voit tilata listoilta useita kaloja, riippuen tietenkin siitä mitä kunakin päivänä on kalaonni kalastajille suonut. Hummeri oli taivaallista, tonnikala ylitti odotukseni reilusti, Joona herkutteli mustekalla ja makuelämys oli myös marliini. Toki reissussa ei pettymystä tuottanut myöskään kana, mutta se harvoin minulle on tuottanutkaan pettymystä.

Boa Vistalla ravintoloita on aika pieni määrä suhteessa moneen muuhun matkakohteeseen, mutta ravintolat olivat kyllä ruuan ja tunnelman puolesta mahtavia. Jos mielemme teki illallisaikaan johonkin tiettyyn ravintolaan niin varaus kannatti tehdä etukäteen, niin ei joutunut odottamaan pöytää pitkää aikaa. Toisaalta odottaminen kyllä palkittiin ja söimme maailman parasta hummeria. Omiksi lempirafloiksi reissussa nousi pari rantaravintolaa, Morabeza ja Morabezan vieressä oleva italialainen rantarafla Beach Bar Bahia. Jos on italialaisen ruuan ystävä niin saarelta löytyi useampi kiva italialainen ravintola.

Morabeza nousi minun ja Joonan ykkössuosikiksi. Rantaravintola oli kaukaa katsottuna vaatimattoman näköinen, mutta kun kuljin lähemmäksi ja pääsin istumaan ja upotin varpaani hiekkaan simpukoiden ympäröimänä en voinut muuta kuin rakastua tähän ravintolaan. Henkilökunta oli ihana ja fiilis ravintolassa huipussaan. Illan tullen Morabezassa saattoi nauttia erilaisista teemajuhlista. Itse osallistuimme lauantai-illan sunset juhlaan. Ohjelmassa oli muun muassa senegalilainen rumpu- ja tulishow sekä upea palmukokko.

Tässä hieman kuvia Morabezasta ja sen italialaisesta naapurista. Muistin napata muutamat ruokakuvatkin, en valitettavasti kuitenkaan hummerista. Ruuat eivät näytä läheskään niin hyviltä miltä maistuivat!

 Vaikka kerroinkin tässä "rantaravintoloista" niin kumpikaan näistä rafloista ei tosiaankaan ollut mikään pizza/hampparipaikka! Itseasiassa en muista reissullani sellaisia nähneeni.

-Marika